Nuorisobarometrin erillisnäytteen mukaan 57 % NEET-nuorista kokee syrjäytymisen syyksi ystävien puutteen (Gretschel & Myllyniemi 2019). Opinnäytetyöni tulosten mukaan suurin osa etsivän nuorisotyön asiakkaista kärsii yksinäisyydestä. Etsivässä nuorisotyössä ryhmätoimintaa ja yhteisöllistä toimintaa tulisi lisätä yksilötyön rinnalle. Lisäksi työntekijät toivovat, että yksinäisyyden vähentäminen tulisi vahvemmin linjata etsivän nuorisotyön tehtäväksi.
Tarkastelin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni etsivän nuorisotyön asiakkaiden yksinäisyyttä ja työkäytäntöjä sen vähentämiseksi. Lisäksi selvitin, miten yksinäisyys näyttäytyy etsivässä nuorisotyössä ja millaisia työn kehittämistarpeita nähdään, jotta siihen pystyttäisin paremmin vastaamaan. Opinnäytetyöni laadullinen aineisto on kerätty keväällä 2020 haastattelemalla kymmentä Helsingissä toimivaa etsivää nuorisotyöntekijää.
Etsivä nuorisotyö yksinäisyyden vähentäjänä
Etsivän nuorisotyön tehtävänä on nuorisolain mukaan muun muassa auttaa nuoria sellaisten palvelujen piiriin, jotka helpottavat työllistymistä tai pääsyä koulutukseen (Nuorisolaki 2016/1285 10 §). Etsivässä nuorisotyössä mukana olevien nuorten kokemukset yksinäisyydestä ovat huomattavasti yleisempiä kuin samanikäisten nuorten keskimäärin (Gretschel & Myllyniemi: 2017: 13).
Haastatellut työntekijät kuvasivat, että nuorten yksinäisyys on hyvin yleinen ja monimutkainen haaste, joka heijastuu moneen asiaan heidän elämässään. Yksinäisyys lisää sosiaalista eristäytyneisyyttä sekä luo kuilua nuoren ja yhteiskunnan välille. Sen nähtiin vaikuttavan negatiivisesti kouluun tai työhön hakeutumiseen. Haastatteluissa yksinäisyyden kuvataan olevan vahvasti yhteydessä mielenterveysongelmiin ja syventävän niitä. Myös Rönkä (2018) toteaa yksinäisyyden olevan yhteydessä masennukseen ja pahimmillaan itsemurhayrityksiin (Rönkä 2018).
Suurin osa haastatelluista työntekijöistä kokee yksinäisyyden vähentämisen olevan keskeinen osa heidän työtään. Yksinäisyyteen pyritään vaikuttamaan esimerkiksi yksilötyöllä, ryhmätoiminnoilla ja järjestämällä yhteisöllistä toimintaa sekä ohjaamalla nuoria muiden järjestämään toimintaan.
Lisää ryhmätoimintaa
Tulosten mukaan ryhmä- ja yhteisöllistä toimintaa tulisi lisätä, jotta yksinäisyystematiikkaan pystytään paremmin vaikuttamaan. Myös Välimäen, Aaltosen ja Kivijärven (2020) mielestä ryhmätoiminta olisi tärkeä kohdennetun nuorisotyön muoto yksinäisyyden vähentämisen keinona. Yksilötyötä ja ryhmätoimintaa ei kuitenkaan pitäisi nähdä vastakkaisina toimintoina, vaan osalla toimii paremmin yksilötyö, kun taas toiset hyötyisivät enemmän ryhmätoiminnasta. (Välimäki & Aaltonen & Kivijärvi 2020.)
Uutena toimintamuotona nähtiin verkkovälitteinen ryhmä- ja yhteisöllinen toiminta. Myös Kivijärven ym. (2019) mielestä verkkovälitteiset ryhmät tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuden osallistua yhteisölliseen toimintaan nimenomaan yksinäisille ja niille, joiden on haastavaa päästä kotoa liikkeelle (Kivijärvi ym. 2019). Covid-19-pandemian luoma poikkeustilanne pakotti organisaatiot kehittämään verkkovälitteistä toimintaa. Verkon kautta tehtävän työn mahdollisuudet yksinäisyyden vähentämisessä tulisikin huomioida entistä paremmin yhtenä uutena keinona vaikuttaa yksinäisyyteen ja sen tuomiin ongelmiin.
Opinnäytetyöni aineiston ja aikaisempien tutkimusten valossa etsivässä nuorisotyössä kannattaisi tehostaa työmuotoja, joilla voidaan vaikuttaa yksinäisyyteen. Tässä kolme tärkeintä asiaa, joihin etsivässä nuorisotyössä pitäisi panostaa:
- Lisätään ryhmätoimintaa ja yhteisöllisiä toimintoja yksilötyön rinnalle.
- Linjataan yksinäisyyden vähentäminen etsivän nuorisotyön perustehtäväksi.
- Mietitään uusia keinoja tavoittaa yksinäisiä nuoria.
Sosiaalisiin suhteisiin vaikuttaminen ehkäisee syrjäytymistä
Yksinäisyydestä pitäisi puhua enemmän ja sen ehkäisy pitäisi saada mukaan etsivän työn rakenteisiin. Samaa totesivat Välimäki ym. (2020), joiden mielestä yksinäisyyden lieventäminen pitäisi olla julkisrahoitteisten palveluiden yhtenä tehtävänä. He ehdottavat, että tehtävien määrittelyn tulisi olla selkeämpi myös lainsäädännön ja rahoittajien näkökulmasta. (Välimäki ym. 2020.) Myös Toiviainen (2019) näkee erittäin tärkeänä, että sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöihin liittymiseen liittyvät teemat syrjäytymisen ehkäisyn keskusteluissa nostetaan enemmän esille. Teemojen tulisi näkyä vahvemmin nuoriso- ja sosiaalipoliittisessa päätöksenteossa sekä palveluiden kehittämisessä. (Toivianen 2019.)
Tällä hetkellä etsivässä nuorisotyössä tehdään oikeita asioita yksinäisyyden vähentämiseksi. Tulevaisuudessa yksinäisyyden vähentäminen täytyisi saada kuitenkin vahvemmin näkyväksi etsivän nuorisotyön käytänteissä, linjauksissa ja rahoituksissa.
Kirjoittaja
Niklas Hjort, Vastaava etsivä nuorisotyöntekijä Helsingin NMKY, sosionomi (ylempi AMK)
Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni Etsivän nuorisotyön asiakkaiden yksinäisyys ja työkäytännöt sen vähentämiseksi.
Lähteet
Rönkä, Anna Reetta 2018. Yksinäisyyden kokemukset lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Lektio. Nuorisotutkimus 36 (1). 36– 41.
Toiviainen, Sanna 2019. Suhteisia elämänpolkuja – Yksilöiden elämänhallintaa? Nuorisotutkimusverkosto/nuorisotutkimusseura julkaisuja 217. Helsinki: Unigrafia.
Välimäki, Vesa & Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti 2020. Nuorten palvelut yksinäisyyden lievittäjinä? Kohdennetun nuorisotyön piirissä olevien nuorten aikuisten ja ammattilaisten näkemysten tarkastelua. Nuorisotutkimus 38 (2). 22–36.
Ei kommentteja